Viisi kysymystä Christoffer Holmille

Hankolainen, historioitsija, freelancer-kirjoittaja ja HL:n yhteistyökumppani Christoffer Holm on kirjoittanut näytelmän käsikirjoituksen. HL tiedusteli häneltä, minkälainen prosessi on ollut.

Näytelmähän koostuu monista tärkeistä poliittisista lähihistoriamme virstanpylväistä. Miten valitsit aineiston näyttämöä varten?

– Kaikki alkoi rakenteen luonnostelusta. Mitä kertoisimme presidentti Koivistosta, miten ja miltä kaudelta? Ajatuksia oli paljon, mutta melko pian päätimme, että kertoisimme hänen koko elämästään, melko kronologisessa järjestyksessä ja linkittämällä sen kansallisiin, kansainvälisiin ja paikallisiin Tähtelän tapahtumiin hänen arjessaan ja töissään.

Paljon olen ottanut suoraan Mauno Koiviston omista muistelmista ja hänestä tehdyistä elämäkerroista. Monet faktat, sanonnat ja arjen kuvaukset ovat myös lehdistä, videoilta, puheista ja muista lähteistä, joissa on kerrottu hänen ajastaan poliitikkona ja presidenttinä. Lisäksi minä ja muutamat muut tiimiläiset olemme haastatelleet kymmeniä tähteläläisiä, jotta saisimme heidän näkemyksensä Maunosta sekä siitä mitä hän teki ja mitä he uskovat hänen tehneen Tähtelässä.

Miten vaikeata kansallisen ja kansainvälisen yhdistäminen pakalliseen oli?

– Koska Mauno oli sellainen kuin oli, se ei ollut vaikeata. Kuten hän itse sanoi, hän mietiskeli kansallisia ja kansainvälisiä asioita Tähtelässä ja Tähtelän paikallisia asioita Helsingissä.

Sen ansiosta voimmekin kertoa tavallisesta ihmisestä poliitikon taustalla ja osoittaa, miten tärkeä Tähtelä oli presidentille. Siellä hän lisäksi oli ensi sijassa naapuri ja ystävä, tavallinen ihminen, joka fundeeraili, milloin tietä levennettäisiin, minkälaiset satonäkymät olivat ja mitä paikallispolitiikassa tapahtui.

Mitä haasteita käsikirjoittajalla on siitä, että kirjoittaa tekstiä näyttämöllä esitettäväksi?

– Tässä hankkeessa minulla oli valtava etu siitä, että ohjaaja Ville Sandqvist vastasi dramatisoinnista. Hänellä on pitkä ja laaja-alainen kokemus alalta ja hän jatkojalosti käsikirjoitustani, jotta siitä tulisi teatteria. Hän sai valita parhaat palat käsikirjoituksestani ja tiesi oitis, mikä toimisi ja mikä ei. Pitkälti on myös kyse yhteistyöstä koko tiimin kanssa ja loppujen lopuksihan näyttelijät tekevät suurimman työn.

Tunnistitko käsikirjoituksesi, kun näit sen näytelmänä?

– Käsittääkseni peruskäsikirjoituksen tehneen ei pidä tunnistaa paljoakaan käsikirjoituksestaan, kun se lopulta toteutuu näyttämöllä. Mutta toki, on tässä monia osioita, jotka tunnistan. Aloittelevana käsikirjoittajana on tosi fantastinen tunne nähdä ja kuulla kirjoittamaansa esitettävän sanatarkasti näyttämöllä. Joitakin kohtauksia on tullut lisää ja toisia on muutettu prosessin edetessä ja ohjaajan dramatisoinnissa. Monet kohtaukset, rakenne, ympäristöt, henkilöhahmot, historiallisesti oikeat lainaukset ja ajatukset ovat kuitenkin suoraan käsikirjoituksestani. Kaiken esittäminen näytelmänä on sitten tietysti paljon suurempi elämys kuin pelkkä teksti paperilla.

Miltä näytelmän osakseen saama suuri huomio tuntuu?

– Se tuntuu tietysti hyvältä, koska näytelmän tavoitteena oli kertoa erään henkilön elämästä. On suuri haaste, mutta myös kunnia saada kunnioittaa presidentti Koivistoa tällä tavalla. Perheen, Tellervon ja Assin, jo varhaisessa vaiheessa osoittama myönteinen asenne hanketta kohtaan tuntui jo tuolloin hyvältä. Se, että he osallistuivat ensi-iltaan ja että heidän osallistumisestaan ja reaktioistaan kerrottiin jopa kansallisissa iltapäivälehdissä, tuntui uskomattomalta. Myös se, että presidentti Martti Ahtisaari sekä monet entiset ministerit ja Koiviston kollegat ovat käyneet katsomassa esityksiä, on suuri kunnia. Lisäksi kymmenissä eri lehdissä olleet artikkelit ja arvostelut ovat olleet erittäin myönteisiä. Tämä tuntuu tietysti mahtavalta. Saamamme huomio on ehdottomasti ylittänyt kaikki odotuksemme.

Mer läsning