Työryhmä kuuli hankolaisten mielipiteitä Brankiksesta – vain 35 saapui paikalle

Hiipuuko kiinnostus? Vain kolmisenkymmentä hankolaista saapui torikokoukseen Brankiksen tulevaisuudesta. Edelliseen kokoukseen osallistui noin 100 henkeä. Bild: Sarah Grönstrand

Reilut 30 hankolaista osallistui torstai-iltana lyhyeen kokoukseen, jossa haluttiin kuulla, mitä hankolaiset haluavat tehdä Brankikselle. Kokouksen järjesti työryhmä, joka yrittää pelastaa Brankiksen voidakseen kertoa edelleen Kulturfondenille, miltä halut toiminnan järjestämiseen talossa näyttävät.

Torstaiseen Brankis-kokoukseen saapui huomattavasti vähemmän hankolaisia kuin ensimmäiseen torikokoukseen. Torstaina paikalle saapui noin 35 henkeä, kun ensimmäinen kokous houkutteli reilut 100 osanottajaa.

Kokous järjestettiin, jotta työryhmä, joka yrittää pelastaa Brankiksen saisi käsityksen siitä, mitä hankolaiset haluavat, että talolle tehdään.

Monica Ferm avasi kokouksen tiedustellen, miten suurta kiinnostus on, ja kuka vastaa toteutuksesta.

Hän on mukana työryhmässä, joka on saanut tehtäväksi johtaa kokousta.

Työryhmällä on noin viikon päästä kokous Kulturfonden-rahaston kanssa. On tärkeätä, että työryhmä silloin voi osoittaa, että toimintaa halutaan järjestää Brankiksella.

Työryhmä pyysi siksi kokoukseen osallistuneita myös täyttämään lomakkeen, jolla he muun muassa kertovat, miten he itse voivat ajatella osallistuvansa.

Eräs kokouksen osanottajista tiedusteli, onko suunnitteilla ruohonjuuritason keräys, jotta lainasta päästäisiin eroon.

– On paljon sellaisia, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua toimintaan, mutta jotka kuitenkin haluavat säilyttää Brankiksen, ja voivat auttaa rahallisesti.

Sen lisäksi, että osanottajilta pyydettiin yhteystietoja ja ajatuksia siitä, mitä he ovat valmiita tekemään, työryhmä pyysi kokoukseen osallistuneita rastimaan, ovatko he kiinnostuneita jäsenyydestä uudessa yhdistyksessä, kannatusyhdistyksessä vai haluavatko he, että olemassa olevan yhdistyksen sääntöjä muutetaan.

Ferm korosti, että jos valituksi tulee nykyinen yhdistys, se olisi samalla muutettava kaksikieliseksi.

– Meidän on tehtävä töitä kielirajojen yli. Meitä hankolaisia on niin vähän, että meidän on tehtävä yhteistyötä.

Eräs osanottajista totesi tähän, että tuen hakeminen Svenska Kulturfondenilta siinä tapauksessa saattaa vaikeutua. Osanottajat olivat yleensäkin erimielisiä siitä, mitä eri yhdistysvaihtoehtojen suhteen olisi parasta tehdä, mitä voi tehdä, ja mitä kulttuurirahasto mahdollisesti hyväksyy.

– Voimme kysyä kokouksessa, minkälaisia muutoksia he hyväksyvät. Emme kuitenkaan voi mennä sinne sanomaan, että haluamme muutoksia ellei kukaan ole kiinnostunut asiasta. Haluamme tietää, että ihmiset ovat valmiita osallistumaan ja haluavat toteuttaa erilaista toimintaa, sanoo Ferm.

Kokous päätettiin 45 minuutin kuluttua.