Tutkijat haluavat tuoda vedenalaisen maailman olohuoneeseen: "On vaikea välittää sellaisesta, josta ei tiedä mitään”

Tutkijat toteuttavat Tvärminnessä hanketta, jonka avulla näytetään, että Itämeri vielä on pelastettavissa. Veden alla on paljon arvokasta ja kaunista pelastamisen arvoista, mutta ihmiset on ensin saatava tietoiseksi siitä.

Mats Westerbom ja Alf Norkko näyttävät Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Westerbomin ottamia vedenalaisia kuvia. Selkeät värit, kuvan syvyys ja kasvillisuus synnyttävät helposti mielikuvan, että kuva on otettu jossain trooppisessa paikassa.

Kuva ovat kuitenkin Hangon Kolavikenistä, 300 metrin etäisyydeltä uimarannasta. Siinä näkyy meriajokasniittyä.

– Usein näemme meriajokasniittyjä vasta, kun ne ovat ajautuneet rantaan. Ne ovat kuitenkin kuin meren sademetsä, Norkko kuvailee.

Norkko ja Westerbom toteuttavat kolmivuotista hanketta, joka tuo Itämeren vedenalaisen maailman ihmisten olohuoneisiin. Svenska Kulturfonden –rahasto rahoittaa hankkeen.

– Vedenalainen maailma on värikäs. Ihmiset eivät vain tule sitä ajatelleeksi, Westerbom toteaa.

Havets regnskog. I Kolaviken finns fina ålgräsängar som karakteriserar den södra arkipelagen av Hangö. Ålgräset förekommer på 2-5 meters djup på rena sandbotten. I Finland finns ålgräs längs sydvästkusten. Bild: Mats Westerbom

Pian kaikki saavat nähdä kuvat

Meren avainympäristöt, kuten rakkolevät ja meriajokasniityt esitellään kuvien ja lyhyiden kertomusten avulla. Kuviin liitetään tekstitys, jossa kerrotaan, miksi ympäristö on säilyttämisen arvoinen.

Tarkka suunnitelma, miten aineisto näytetään, on vielä työn alla. Yhden kanavan muodostavat multimediaaliset näyttelyt, joissa esitetään kuvia ja virtual reality -videoita.

– Ainakin internetportaali, johon tulee hienoja kuvia ja kertomuksia Itämeren vedenalaisesta maailmasta, tullaan tekemään, Norkko kertoo.

Malttamattomille tutkijat kuitenkin antavat vinkin, että Tvärminnen eläintieteellisen aseman Facebook-sivulle ilmestyy säännöllisin väliajoin kuvia aseman tapahtumista.

Haluavat kannustaa. Alf Norkko ja Mats Westerbom toteuttavat tutkimushanketta, joka antaa kaikille mahdollisuuden tutustua vedenalaiseen maailmaan. Ajatus on saada ihmiset välittämään siitä, mitä Itämeressä on pelastettavissa. Bild: Sarah Grönstrand

Ihmisiä halutaan innostaa välittämään

Tutkijat haluavat hankkeen avulla näyttää ihmisille, miksi heidän tulisi välittää merestä.

– On vaikea välittää sellaisesta, josta ei tiedä mitään, sanoo Norkko.

Syy, miksi tämä hanke toteutetaan juuri nyt, on muun muassa ilmastonmuutos.

– Itämeri on yksi nopeimmin muuttuvista meristä. Tämä kesä ei ole mikään todiste ilmastonmuutoksesta, mutta mittausten ansiosta voimme todeta, että vedet ovat olleet lämpimämmät kuin koskaan sadan vuoden aikana, Norkko selittää.

Lisäksi puolet kaikesta hapesta tulee maailman meristä.

– Joka toisen henkäyksemme happi tulee mereltä, siksi meidän on välitettävä niistä.

Kuva syvyyksistä. Alf Norkko sukeltaa Kolavikenissä marraskuussa. Paras ajankohta vedenalaiseen kuvaukseen on syksyllä, jolloin vesi on kirkkaimmillaan. Bild: Mats Westerbom

Nostavat esiin, mitä on pelastettavissa

Vaikka on tärkeätä näyttää kuvia ympäristötuhoista, sinilevän hernekeittomaisia peittoja ja kuollutta merenpohjaa, sitä ei tavoitella hankkeessa.

Projekti toteutetaan sen sijaan myönteisessä hengessä. Halutaan näyttää, että Itämeressä edelleen on kauniita maisemia pelastettavana.

– Emme saa menettää toivoamme Itämeren tilan suhteen, Norkko tähdentää.

– Hankoniemen edustalta löytyvät koko Suomen hienoimmat vesialueet, Westerbom korostaa.

Paras kuvausaika on syksyllä

Vedenalainen kuvaaminen onnistuu kaikkina vuodenaikoina.

– Mutta vesi on todella kylmää ja valoa vähän joulukuussa, sanoo Westerbom.

Hän ottaa useimmat kuvat syksyllä, koska vesi on silloin kirkkaimmillaan.

– Teen niin saadakseni kuviin syvyyttä, jota en saa niihin kesällä, Westerbom selittää.

Näkyvyys saattaa syksyllä olla yli kymmenen metriä, kun se kesäkuussa on vain kahdesta kolmeen metriä.

Tämä johtuu siitä, että leväkukinta on runsasta keväisin ja kesällä.

Talvella, ennen kevätlevien kukintaa, ei myöskään ole yhtä kaunista, koska monivuotiset vedenalaiset kasvit näyttävät hieman nuhruisilta.

– Ne muistuttavat talvista nurmikkoa, Norkko kuvailee.

Undra sa flundran. Flundran är vanlig i Hangö, men inte lika vanlig som för 20 år sedan då det fanns massor av dem. Flundran har minskat på grund av sjunkande salthalt i Östersjön. Bild: Mats Westerbom

Kyse ei ole vain kuvista

Hankkeessa ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan kauniista kuvista yleisön huomion kiinnittämiseksi. Tutkijat tekevät myös tutkimusta.

– Tutkijat istuivat ennen kammioissaan tutkimassa, mutta nykyisin on yhä tärkeämpää, että tutkijat kertovat ihmisille, miksi heidän tutkimuksiaan tarvitaan, Norkko kertoo.

Hanke toteutetaan yhteistyössä Rannikko-observatorion Monicoast-hankkeen kanssa. Siinä hankkeessa mereen sijoitetaan mittalaitteita erilaisiin tärkeisiin, vedenalaista maailmaa esittelevän hankkeen ympäristöihin, kuten meriheinäniityille, sinileväesiintymiin ja simpukkasärkkiin.

Mittalaitteilla mitataan esimerkiksi paikan suolapitoisuutta ja lämpötilaa. Koottavat tiedot kerätään yleisölle avoimelle verkkosivulle ja ovat tutkijoiden käytettävissä.

– Voimme mittalaitteilla mitata ympäristömuutoksia aikojen kuluessa, sanoo Norkko.

Yksi mittauspiste, josta on kerätty tietoja yli sadan vuoden ajan, sijaitsee Tvärminnen edustalla. Hangon satama on nyt mukana sponsoroimassa kalliimpaa mittauslaitepoijua, joka helpottaa tietojen automaattista keräystä. Se asennetaan keväällä 2019.