Sodan monimuotoisuus huomion kohteena

Maaston kertomaa. Tomy Karlsson, Martina Lindberg ja Jan Fast kertovat, että hanke tulee antamaan paljon uutta tietoa sotatapahtumista. Tässä yhdessä Lappohjan rintamamuseon juoksuhaudoista. Bild: Niclas Erlin

Hankoniemen sotatapahtumat eri näkökulmista ovat keskiössä uudessa ja kattavassa konfliktiarkeologisessa hankkeessa. Työhön halutaan mukaan sekä maallikkoja että ammattilaisia.

Hanko 1941, lyhyesti ja ytimekkäästi, on uuden vasta käynnistyneen konflikti- ja yhteisöarkeologiahankkeen nimi. Hankkeeseen osallistuu lukuisa joukko ihmisiä niiden reilun kuuden vuoden aikana, joina hanketta toteutetaan eli aina vuoteen 2025 saakka.

Valokeilassa ovat Hankoniemen sotatapahtumat toisen maailmansodan aikana perinteistä sotahistoriaa laajemmasta ja syvemmin luotaavasta näkökulmasta.

– Kyse ei ole vain miehistä rintamalla, vaan koko yhteiskunnasta, kertoo hanketta johtava arkeologi Jan Fast.

Konfliktiarkeologiaan erikoistunut Fast on Hangossa ennestään tunnettu etenkin hänen kattavista tutkimuksistaan Tulliniemellä, jossa oli saksalaisten siirtoleiri vuosina 1942–1944.

Ihminen keskiössä

Työ tulee aktivoimaan monia. Kaivauksiin ja muuhun tutkimustyöhön valjastetaan kouluja ja Hangon kesäyliopisto samalla, kun tutkimustuloksille on tarkoitus antaa suurta näkyvyyttä.

Tähtäimessä on tavoittaa myös sellaisia, joiden mielestä perinteinen sotahistoria on epäkiinnostavaa ja pitkästyttävää.

– Tulemme tutkimaan konfliktia monesta eri näkökulmasta. Tässä kuvioon astuvat myös sosiaaliset ulottuvuudet. Haluamme vangita suuren yleisön mielenkiinnon.

Jan Fast sanoo, että kyse on asioista, jotka saattavat olla monille varsin läheisiä.

– Kyse on tunteita herättävistä asioista. Käsittelemme mitä suurimmassa määrin muistoarkeologiaa. Parhaassa tapauksessa tutkimukset vastaavat yksittäisten ihmisten kohtaloa koskeviin kysymyksiin.

Toivotetaan paikallisesti tervetulleeksi

Työhön osallistuu kymmenkunta eri tahoa. Niihin kuuluvat muun muassa Hangon museo ja Hangon Rintamamuseo. Rintamamuseon toiminnanjohtaja Martina Lindberg toivottaa hankkeen lämpimästi tervetulleeksi.

– Avustamme mielellään löydettävien tulosten esittelyssä yleisölle.

Myös paikallishistorioitsija Tomy Karlsson, jonka Jan Fast on onnistunut innostamaan hankkeen taustavoimaksi, on sitä mieltä, että työllä tulee olemaan suuri paikallishistoriallinen merkitys.

– Kaikki alueella vierailevat hyötyvät hankittavasta tutkimustiedosta.

Työtä tehdään myös valtakunnan rajat ylittäen etenkin yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa.

Pienestä suurempaan

Fast sanoo, että Hankoniemen sotatapahtumat tarjoavat sopivan rajauksen sekä ajallisesti että maantieteellisesti.

– Kokonaisuus on helpompi hallita. Täällä on mahdollista päästä konkreettisesti paremmin käsiksi sodan mielettömyyteen kuin tutkittaessa jotain suurempaa sotatannerta. Esiin tulee kuitenkin samoja ilmiöitä, Fast sanoo ja selittää, että mikrohistoria avaa hienoja väyliä suurempien kokonaisuuksien keskiöön.

Työssä keskitytään joihinkin osa-alueisiin. Niihin kuuluvat muun muassa Hangon keskustaajamassa sijainnut bunkkeri, jota neuvostotukikohtaa johtanut Sergei Kabanov käytti komentopaikkanaan. Maatutkalla tehdyt tutkimukset osoittavat, että alueelta saattaa löytyä mielenkiintoisia löydöksiä.

– Vaaditaan kuitenkin todella tarkkaa suunnittelua, jotta paikalla voi alkaa suorittaa kaivauksia, Fast toteaa ja korostaa, ettei mitään hankkeeseen liittyvää tehdä, elleivät kaikki asianosaiset ole tavoitteista yksimielisiä.

Nimiä ei julkaista

Kirjeet, päiväkirjat ja muut asiakirjat ovat tärkeitä sodan arjen kuvaamisen lähteitä. Keskustelut mukana olleiden henkilöiden kanssa ovat myös arvokkaita.

– Keskustelut veteraanien kanssa ovat kaikkein tärkeimpiä. Tutkimukseen voi osallistua monin eri tavoin. On tärkeätä, että kaikki, jotka ovat halukkaita osallistumaan, ottavat meihin yhteyttä.

– Kaikki annettavat tiedot käsitellään nimettöminä.

Kaatuneita nostetaan

Yksi erityisen arkaluonteinen hankkeen osio on kaatuneiden ja haudattujen henkilöiden paikantaminen. Muutamia hautoja on jo löydetty.

Neuvostosotilaiden jäänteet siirretään myöhemmin Täktomin joukkohautaan.

– Teemme yhteistyötä Venäjän suurlähetystön kanssa. Se huolehtii vainajien ruumiinavauksesta ja siirrosta. Me huolehdimme dokumentoinnista ja vainajien nostamisesta.

Jan Fast korostaa, että kaikkia sääntöjä sota- ja rikosteknisestä työstä noudatetaan tarkkaan, ja että eettiset tekijät otetaan huomioon mitä suurimmassa määrin. Asioissa on edettävä erittäin hienovaraisesti, hän sanoo ja kertoo, että hankkeella on omia forensisen eli rikosteknisen tutkinnan asiantuntijoita.

Yksi tavoite on kehittää kaatuneiden nostamiseen käytettäviä menetelmiä, joita sitten voidaan käyttää myös muualla.

Kaivauksia kesällä

Maallikot ovat tervetulleita mukaan perinteisempiin kaivauksiin.

– Tulemme heinäkuussa tekemään kolmen viikon ajan kaivauksia yhteistyössä kesäyliopiston kanssa, kertoo Jan Fast, jonka omaa arkea lähimmän puolen vuoden ajan hallitsee kirjallinen työ.

Hän on nimittäin loppusuoralla saksalaisten Tulliniemen siirtoleiriä käsittelevän tohtorinväitöskirjansa kirjoittamisessa.

Hanko 1941 –hankkeen tavoite on tutkia muun muassa ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen panoksia, Bengtskärin taisteluja, Horsön ja Sommaröarna –saarten taisteluja, Kabanovin komentobunkkeria sekä naisten, lasten ja siviilien elämää rintamalla ja sen takana.

Yhteistyökumppaneita ovat Hangon museo, Hangon Rintamamuseo, Hangon kesäyliopisto, Venäjän suurlähetystö, Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, Hangon koulut sekä Suomen ja Ruotsin yliopistot. Töiden edistymisestä raportoidaan säännöllisesti Museovirastolle ja Ruotsin valtiolliselle Riksantikvarieämbetet –virastolle.

Hankkeesta laaditaan sen päätteeksi julkaisu ja kootaan näyttely.

Mer läsning