Ratsastus on kaikkien laji

Kenttäsatula. Mette Ahlkvist istuu tukevasti satulassa. Bild: Johanna Lindholm

Nuoret tytöt innostuvat usein ratsastuksesta, mutta nykyisin Hankoniemen Ratsastajien riveissä on myös monia aikuisia. Tallilla oleminen on monille elämäntapa. Hankoniemen Ratsastajat on ollut elinvoimainen yhdistys pian viisikymmentä vuotta. 

Keskiviikkoiltapäivä on harmaa ja sateenkipeä, eikä tallipihalla näy montaa sielua.

Tallikissat Lyyli, Tyyne ja Mosse lekottelevat omilla pedeillään tallikamarissa ja opetushevoset seisovat karsinoissaan odottamassa päivän työvuoron alkua.

Ratsastuksenopettaja Mia Maukonen pitää päivän ensimmäisen oppitunnin kello neljältä ja ratsastajat saapuvat paikalle noin puoli tuntia aiemmin laittaakseen heille jaetut hevoset ratsastuskuntoon.

Annukka Palomäki ratsastaa suomenhevosella Riku, Kiara Juntunen on saanut Turo-russetin, Roosa Piiri ratsastaa eestinhevonen Veetillä ja Mette Ahlkvist New Forest –poni Latella. Tytöt ovat täydessä touhussa harjaamassa hevosia ennen niiden satulointia ja suitsien laittamista. Roosa Hellman ei ratsasta tänään, mutta puhdistaa suitsia tallin käytävällä.

Kujeilua. Late-poni irvistelee kameralle Annukka Palomäen kiinnittäessä hänen varusteitaan tuntia varten. Bild: Johanna Lindholm

Kun tytöiltä kysyy, mikä hevosissa on parasta, he vastaavat:

– Kaikki.

Ratsastajat ovat nykyisin varovaisempia

Roosan äiti, Mervi Tolvanen, joka ei itse ole useimpien niin kutsuttujen "poniäitien" lailla ratsastanut nuorena, sanoo, että ratsastus on hyvä harrastus:

– Lapset saavat täällä tallilla osallistua hevosten hoitoon, ovat ulkona ja saavat liikuntaa.

Hän kertoo, ettei hän ole koskaan pelännyt Roosan puolesta, vaikka monet pitävätkin ratsastusta vaarallisena lajina.

Mia Maukonen toteaa, että yksi muutos hänen 31 vuoden pituisen ratsastuksenopettajan uransa aikana on, että lapset ovat tulleet varovaisemmiksi ja pelkäävät aiempaa enemmän putoavansa. Tämä asettaa vaatimuksia opetushevosille, joiden on oltava rauhallisia ja kilttejä niitä hoidettaessa. Eivätkä ne saa säikkyä ulkoisia tekijöitä.

Nykynuoret eivät myöskään ole yhtä "hevoshulluja" kuin Maukosen nuoruudessa, jolloin osa hevostytöistä miltei asui tallilla.

– Hyvää tässä lienee, että sisäinen hierarkia on hävinnyt. Vähemmän hyvä asia on puolestaan se, että tuntemus hevosista elävinä olentoina on häviämässä. Kehittyäksesi oikein hyväksi ratsastajaksi, sinun on vietettävä paljon aikaa hevosten parissa, jotta opit tuntemaan ne ja lukemaan niitä.

Kavaletti ohjelmassa

Tänään ratsukot saavat harjoitella puomien eli hevoskielellä kavalettien ylittämistä.

Harjoitus edellyttää hyvää tasapainoa sekä ratsastajalta että hevoselta.

Ratsastajan on ohjattava puomeja kohti ja hevosten on varottava askeliaan ja nostettava kavioitaan.

Kavaletti on ensimmäinen esteratsastuksen vaihe, jossa ratsastajat käyttävät koulutussatulaa, mikä tarkoittaa, että he seisovat etunojassa jalustimillaan.

Tähän vaaditaan sekä voimia, tasapainoa että keskittymistä. Lisäksi on tarkkailtava, missä muut ratsukot ovat, jottei törmää niihin.

Henkilökuntaa. Mia Maukonen työskentelee ratsastuksenopettajana ja Johanna Kemppainen hevosenhoitajana. Connemaraponi "Enska" on yksi tallin opetusponeista. Bild: Johanna Lindholm

Jos joku uskoo, ettei tarvitse muuta kuin pysyä satulassa, hän saattaa hämmästyä ensimmäisen oppituntinsa jälkeen saadessaan muistutuksen lihaksista, joita ei tiennyt itsellään olevankaan.

Ratsastuksenopettajalla on oltava silmät myös niskassa.

– Paljon ajastani kuluu tilanteiden ennakointiin, jotta ei tapahdu mitään, toteaa Maukonen. 

Uusia ratsastajasukupolvia

On ilahduttavaa, että lapset näyttävät löytäneen takaisin talleille jonkin aikaa kestäneen hiljaisemman kauden jälkeen.

Monet harrastukset kilpailevat tänään nuorten ajasta ja valitettavasti kaupungin poismuuttokuntaisuus on vaikuttanut myös Hangon ratsastuskoulun toimintaan.

– Koululaisten määrän väheneminen vähentää myös ratsastajien määrää meillä, toteaa Maukonen ja lisää:

– Joudumme nykyisin tekemään huomattavasti lujemmin töitä houkutellaksemme ihmisiä ratsastamaan kuin 1990-luvulla, joka oli ratsastuksen kulta-aikaa Hangossa.

Redo för lektion. Hästen Riku och Annukka Palomäki visar vägen. Bild: Johanna Lindholm

Kaupungissa oli tuolloin paljon lapsia ja ratsastuskoulu kehitti sekä opetustaan että tilojaan.

Maneesi rakennettiin vuonna 1997 ja 2010 jälkeen on rakennettu uusi talli ja kunnostettu vanhaa tallia.

Mutta, kuten sanottu, toivoa on.

Eerika Veikkolainen pyöräilee tallille satoi tai paistoi.

– Harjoittelen myös tanssia viitenä päivänä viikossa. Tulen koulun jälkeen ensin tänne ja sitten jatkan täältä tanssitunnille, hän kertoo.

– Eerika on oikea käteni, sanoo Maukonen.

Alkujaan hevostyttö

Maukonen itse aloitti ratsastamisen lapsena.

– Olen aina tiennyt, että tulen tekemään töitä hevosten kanssa. Leikimme usein lapsena olevamme hevosia, ja kun monet koulutovereistani ratsastivat, minä seisoin aina keskellä pitämässä ratsastustuntia. Kun täytin neljäkymmentä, ystäväni Tina antoi minulle kopion Ystäväni-kirjastaan, johon olen kirjoittanut, että minusta tulee isona ratsastuksenopettaja.

Maukosen molemmat aikuiset tyttäret ratsastavat myös, joten elämä pyörii paljolti hevosten ympärillä. Tällä hetkellä he työskentelevät kilpailutallilla Belgiassa, ja Maukonen toteaa omalta osaltaan, että kilpaileminen on aina innostanut häntä sekä ratsastajana että opettajana.

– Ratsastus on parhaimmillaan, kun hevosen ja ratsastajan välinen kommunikaatio toimii, hän sanoo.

Hevoset maksavat

Yhdistyksellä on kaksi kokopäivätoimista työntekijää eli ratsastuksenopettaja ja hevosenhoitaja Johanna Kemppainen. Hänellä ei ole juuri nyt omaa hevosta, mutta hän ratsastaa silti joka päivä.

– Se on tavallaan hyvä asia. Pääsee vastuusta, mutta saa siitä huolimatta tehdä kaikkea hauskaa.

Hänkään ei oikeastaan osaa kuvitella itselleen mitään muuta ammattia kuin jotakin hevosiin liittyvää.

Valvonta pelaa. Mia Maukonen näkee kaiken, mitä ratsastuskentällä tapahtuu. Bild: Johanna Lindholm

Ja ratsastuskoulun pyörittäminen työllistää henkilökuntaa aamulla, päivällä ja illalla.

Hevoset on ruokittava, niiden on saatava olla ulkona aitauksessa, niitä on harjattava ja ulkoilutettava. Rakennusten, alueiden ja varusteiden on oltava kunnossa.

Eikä hevosten ylläpito ole halpaa, joten ratsastustuntien hintojen pitäminen kohtuullisella tasolla on haaste ratsastuskoululle.

Ratsastus on kuitenkin uskomattoman monipuolinen laji: voi maastoilla, harrastaa kouluratsastusta, esteratsastusta tai vikellystä. Jos hevonen on totutettu siihen, se voidaan valjastaa vaunujen eteen tai sitten voi vain olla tallilla hoitamassa eläimiä.

Metten äiti, Niina Ahlkvist, jonka isä Pentti Nevalainen myös ratsastaa ja on lisäksi yhdistyksen talkoovastaava, ilmaisee asian nasevasti:

– Koko perhe voi olla tallilla. Täällä on jokaiselle jotakin, eivätkä hevoset katso ikää.

Perustettiin vuonna 1973.

Ensimmäinen talli oli Täktomissa, mutta se siirtyi sieltä muutaman vuoden kuluttua nykyiseen paikkaansa Stormossenin alueelle.

Ratsastuskoulu on nykyisin yksi harvoista Suomessa edelleen yhdistyksen puitteissa toimiva ratsastuskoulu.

Suomen ratsastajainliiton jäsen.

Tekee yhteistyötä yhdistyksen Sea Horse Week kanssa heinäkuussa Suomen eliittiratsastajat Hankoon vuosittain houkuttelevan esteratsastustapahtuman järjestelyissä.

Yhdistys tunnetaan talkoohengestään ja ratsastuskoululla on ollut monia Antonin, Pimun ja Lionin kaltaisia pitkään tallissa asuneita opetushevosia.

Mer läsning