Rannikkovetemme voivat tutkimuksista huolimatta huonosti – Havsmanualen-hanke selvittää, mistä ongelmat johtuvat

Kartoittavat. Hankejohtajille Matias Scheininille ja ympäristönsuojelupäällikkö Ville Wahteristolle ei riitä, että he saavat tietoja Itämeren voinnista. He haluavat lisäksi antaa viranomaisille apuvälineitä meren tilan kohentamiseen. Bild: Lina Enlund

Hankkeen Havsmanualen 2 pääsesonki alkaa pian. Tavoitteena on parantaa Itämeren tilaa ja selvittää, kiihdyttävätkö rehevöityneet rannikkovedet ilmastonmuutosta.

Havsmanualen 2 –hankkeen kenttäkartoitusosio alkaa nyt toden teolla. Tutkija Matias Scheinin alkaa kuusimetriseltä kumiveneeltään kartoittaa, miten rehevöityneitä Hangon ja Raaseporin edustan rannikkovedet ovat.

– Tieto rannikkovesien voinnista ei riitä. Jotta voimme tehdä jotakin, meidän on tiedettävä, mistä ongelmat aiheutuvat, Scheinin selittää.

Havsmanualen 2

Havsmanualen 2 pyrkii ottamaan huomioon luonnolliset rannikon ympäristön vaihtelut ja tuottamaan tunnistamiskeinoja tarkan tiedon saamiseksi ravinnetasoista ja –lähteistä.

Hanke rahoitetaan Vuorineuvoksetar Sophie von Julinin säätiön myöntämillä varoilla.

Raaseporin ja Hangon rannikkovesiä kartoitetaan ainakin yhden täyden jäättömän kauden ajan. Jos hankkeelle myönnetään lisärahoitusta, sitä jatketaan pidempään.

Matias Scheinin on hankkeen tutkimusjohtaja.

Hangon ympäristöosasto hallinnoi hanketta, mutta kaupunki ei osallistu sen rahoitukseen.

Hangon ympäristönsuojelupäällikkö Ville Wahteristo oli mukana käynnistämässä hanketta, jossa hän edustaa viranomaisnäkökulmaa.

Hanke toteutetaan yhteistyössä muiden ympäristöviranomaisten ja –järjestöjen sekä muiden tutkimushankkeiden kanssa.

Hänellä on veneessä laite, joka mittaa viiden sekunnin välein kaiken suolapitoisuudesta klorofylliin. Hän etenee neljän päivän aikana 400 merimailia Raaseporin ja Hangon rannikolla.

Tämä tarkoittaa, että kokeita otetaan 25 000 paikasta rannikolla. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että valtion valvonta-ohjelman puitteissa otetaan kokeita 25 paikasta muutamia kertoja vuodessa veden laadun määrittämiseksi.

– Mutta heidän ohjelmansa on paljon kattavampi. Se käsittää suuren määrän muuttujia, jotka kertovat meren voinnista. Me oikaisemme ja keskitymme suurimpaan ongelmaan, kertoo hanketta hallinnoiva Hangon ympäristönsuojelupäällikkö Ville Wahteristo.

Paikkatietoaineiston osalta kattava näytteenotto toistetaan kahden viikon välein jäiden tuloon saakka. Se laajentaa tutkimuksen aikaperspektiiviä.

– Se on tärkeätä, koska esimerkiksi rehevöitymistä kuvaavat klorofylliarvot ovat luonnostaan korkeita keväisin kasviplanktonin kukkiessa avomerellä. Se on otettava huomioon, toteaa Scheinin.

Löytävät ongelmakohdat

Itämeren veden laatua ja ravinnepitoisuuksia on tutkittu paljon.

– Silti meri voi yhä huonommin, sanoo Wahteristo.

Scheinin ja Wahteristo päättelivät, että tutkimuksen ja toimenpiteiden välisessä ketjussa on puutteita. He haluavat löytää ne ja antaa viranomaisille apuvälineitä, joiden avulla ne kustannustehokkaasti ja täsmäkeinoin saavat tietoja ongelmien syistä.

– Käytännön toimenpiteisiin käytettävissä olevat varat ovat vähissä. Siksi toimenpiteiden on oltava mahdollisimman tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia ja vaikutuksia on voitava seurata, selittää Wahteristo.

Jos esimerkiksi flada on rehevöitynyt, tutkijat voivat mittausten ja satelliittitietojen avulla suurella tarkkuudella osoittaa, mistä ravinteet tulevat.

Niin tarkan tiedon avulla on yksinkertaista kohdistaa toimenpiteitä ja tehdä oikeita priorisointeja esimerkiksi ojavalintojen osalta.

Ympäristöviranomaiset tietävät tuolloin, minne esimerkiksi kosteikkoja kannattaa rakentaa. Osa ravinteista tulee virtojen mukana muista Itämeren osista ja osa on varastoitunut meren pohjaan ja nousee sieltä pintaan kovien myrskyjen yhteydessä.

– Sellaisiin paikkoihin maalle rakennettavien kosteikkojen teho jää vähäiseksi. Juuri siksi, on tärkeätä tietää, mistä ravinteet tulevat, sanoo Wahteristo.

Selvitetään yhteys ilmastonmuutokseen

Hangon ja Raaseporin edustan rannikkovesien laadun parantamisessa on monia etuja.

Rehevissä vesissä on runsaasti levää ja vähän ahvenia, kampelaa ja muita suosittuja ruokakaloja. Lisäksi vesistön rehevöityminen johtaa veden samentumiseen.

– Ihmiset arvostavat kirkasta ja esimerkiksi runsaskalaista vettä, toteaa Wahteristo.

Se liittyy myös ilmastoon. Jo nyt on olemassa tutkimustietoa, joka osoittaa ilmastonmuutoksen lisäävän rannikkovesien rehevöitymistä.

– Emme voi sanoa, että alueemme rantavesien rehevöityminen kiihdyttää ilmastonmuutosta, mutta voimme siinä sivussa selvittää myös sitä asiaa, sanoo Scheinin.

Jos rehevöityneet vesistöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta, sitä voidaan jarruttaa tehokkailla toimenpiteillä, jotka estävät ravinteita valumasta mereen.

– Saamme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, vakuuttaa Wahteristo.

Mer läsning