Operaatio pelastakaa haahka

LuonnonsuojeluHaahkojen määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana pienentynyt hälyttävästi. Hangossa alettiin viime vuonna sijoittaa luontoon pesimissuojia, jotta naaraat saisivat hautoa muniaan rauhassa.

– Pesivien parien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt Saaristomerellä 40 000 parin huippulukemasta noin 5000 pariin, sanoo Mikael Kilpi.

Kilpi on tutkinut haahkojen elämää ja pesintää Hangon edustalla 30 vuoden ajan. Lisäksi hän pitää käsissään Hangossa ja Turunmaalla pesivien haahkanaaraiden pelastusoperaation lankoja.

Hankolaiset puolustavat haahkoja

Matkailutoimisto teki viime vuonna aloitteen pesimissuojien rakentamisesta haahkoille. Vapaaehtoisia löytyi ja suojia sijoitettiin muun muassa Märaskärille ja Smultrongrundetille Hangon eteläpuolelle. Hanke jatkuu tänä vuonna uusilla suojilla ja pesintätulosten seurannalla.

– Tämä on tapa vaalia Hangon meille kaikille tärkeätä luontoa, sanoo matkailutoimiston markkinointisihteeri ja eränkävijä Ilse Klockars.

Hanke on innostanut monia Hangossa: vapaaehtoisia, yhdistyksiä, yrityksiä, kaupungin työttömien työllistämisyksikön ja virallisemmalla tasolla Maailman luonnonsäätiö WWF:n.

– On hienoa, että niin monet haluavat osallistua, Klockars kommentoi.

Myös Turunmaan saaristossa on meneillään vastaava hanke, jonka puitteissa saaristoon sijoitetaan pesimissuojia.

Merikotka on pahin vihollinen

Haahkasuojat sijoitetaan paikkoihin, joissa haahkalla on ollut tapana pesiä. Suojissa on vino katto, jonka alla haahkanaaras voi rauhassa hautoa muniaan.

Haahkan suurin luonnollinen uhka piilee yläilmoissa, merikotka. Merikotkakanta on tänään vahva ja elinvoimainen sen häviämisen estämiseksi tehtyjen vuosikymmeniä kestäneiden sitkeiden panostusten ansiosta. Haahka on petolinnulle helppo saalis.

– Haahka myös pesii niin varhain, että se muodostaa luonnollisen ravintolähteen jatkeen merikotkalle, joka maaliskuussa on saalistanut hylkeiden kuutteja, Kilpi kertoo ja lisää, että tämä todennäköisesti on yksi syy siihen, että haahkat luopuvat ulkosaaristosta ja hakeutuvat lähemmäs rannikkoa.

Haahka ei häiriinny ihmisistä, jotka itse asiassa päinvastoin suojaavat sitä asutusta välttelevältä merikotkalta. Bengtskär Turunmaan saaristossa on erinomainen esimerkki saaresta, jonka matkailu- ja muita aktiviteetteja haahka hyödyntää täysillä.

– Bengtskär on kuin haahkojen synnytyssali. Saarella on riveittäin hautovia haahkanaaraita, Klockars kertoo.

Se, etteivät linnut arastele ihmisiä ei kuitenkaan tarkoita, että liian lähelle niiden pesiä saisi mennä tai koputella suojien kattoja.

– Kyllä ne pitää jättää rauhaan. Hautovaa lintua ei saa koskaan häiritä, Kilpi sanoo.

Merikotkan lisääntyminen ei kuitenkaan ole ainoa haahkakannan vähenemiseen vaikuttanut tekijä. Niitä on muitakin ja ongelmakenttä on melko monisyinen.

Myös lokit ja varikset tekevät hallaa varastellessaan pesistä munia ja poikasia haahkaemojen joutuessa pakenemaan merikotkaa.

– Haahka pakenee lentämällä pakoon tai usein myös sukeltamalla. Merikotka saattaa väsyttää haahkan pakottamalla sen sukeltelemaan pitkään, Kilpi selittää.

Ei mitään vakiintunutta kaavaa vielä

Kaikki viime vuonna sijoitetut suojat eivät olleet käytössä. Sitä vastoin esimerkiksi erään Smultrongrundetin rakennuksen terassi toimi "luonnollisena" suojana: 7-8 haahkaemoa hautoi sillä muniaan.

Kilpi kertoo, että Turunmaalla on toimittu hieman toisin.

Suojat on Hangossa sijoitettu paikkoihin, joissa haahkan oletetaan pesivän. Turunmaalla puolestaan halutaan nähdä, voidaanko linnut houkutella pesimään uusiin paikkoihin tarjoamalla niille suojia.

Haahkansuojeluhankkeen tavoite on verrata tuloksia ja siten auttaa haahkakantaa elpymään.

Miksi haahkan avustaminen on tärkeätä?

– Siksi, koska haahka on maailman upein lintu, Kilpi sanoo naurussa suin.

FAKTAA

Haahka (Somateria mollissima)

Suuri ja raskas sukeltajasorsa, jonka pituus on noin 60–70 cm. Haahkan tunnistaa sen kiilamaisesta nokasta ja uroshaahkan sille tunnusomaisesta mustavalkoisesta värityksestä.

Muuttaa lyhyitä matkoja. Pesimäalue rajoittuu Suomessa pohjoisessa Merenkurkun ja idässä Porvoon väliselle alueelle. Pääravintoa ovat sinisimpukat.

Muninta alkaa niinkin varhain kuin huhtikuussa ja haudonta kestää 25–30 päivää. Pesii yhdyskunnissa. Naaraiden haudontastrategia käsittää myös toisten naaraiden poikasista huolehtimisen.