Nuoret tarvitsevat rajoja ja huomiota

Kouluterveyskyselyn 2017 tulokset eivät olleet vain iloista luettavaa Hangon suhteen. Koulupsykologi Alexandra Lindholm haluaa kuitenkin korostaa, että tulokset ovat melko hajanaisia Hangon osalta ja että on oltava hieman varovainen, jotta ei vedä liian hätiköityjä päätelmiä yksittäisten indikaattoreiden pohjalta.

– Eri vuosiluokkien väliset tulokset saattavat hajaantua melkoisesti eräiden tekijöiden suhteen. Osalla vuosiluokista on suuria oppimisvaikeuksia, mutta myös sosiaalisia ja tunnepohjaisia ongelmia, toteaa koulupsykologi Alexandra Lindholm.

Hän lisää, että lapset Suomessa ylipäänsä voivat melko huonosti tänä päivänä.

– Mutta on totta, että Hangon tulokset ovat muuta maata huonommat monen tekijän osalta. Tuloksia olisi kuitenkin verrattava myös aiempien mittausten tuloksiin, jotta tilanteesta saataisiin kattava kokonaiskuva, Lindholm sanoo.

Onko Hangolla tuloksia selittäviä erityispiirteitä?

– Hankohan on melko erityksissä niemellään. Yleinen koulutustaso on aika alhainen ja lisäksi on joukko muita sosiaalistaloudellisia tekijöitä, jotka eivät ole kaupungille edullisia. Suomen kahtiajako on täällä ehkä vielä ilmeisempi, Lindholm tuumii.

Toisen asteen koulutuksen puuttuminen lukiota lukuun ottamatta saattaa myös edistää toivottomuuden tunnetta tulevaisuuden suhteen ja näkyä monien indikaattoreiden osalta esimerkiksi tavoitteiden ja tarkoituksellisuuden puutteena.

Parempi itsetunto

Tärkeä kouluterveyskyselyyn liittyvä osa on myös, että koululaiset on osallistettava tulevaan ehkäisevään työhön. Läntisen Uudenmaan nuorisovaltuustot kokoontuivat viime viikon maanantaina lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman LAPE-seminaariin. Matilda Berndtsson, Li Winberg ja Ines Kojo edustivat Hangö högstadiumia ja Arthur Alén, Jasmin Al-Ramahi ja Verner Heinänen Hankoniemen yläastetta. Nuorisoneuvostot olivat saaneet tehtäväksi analysoida lähemmin kyselyn yhtätoista indikaattoria ja esitellä ajatuksensa tuloksista.

Hangon tulokset olivat huonoimmat tai selvästi keskitasoa alhaisemmat seuraavan kuuden tekijän osalta; tuntuuko siltä, että elämällä on tavoite ja tarkoitus, tunteeko itsensä arvokkaaksi ja että elämä on hallinnassa, pitääkö koulunkäynnistä, ovatko keskusteluyhteydet vanhempiin hyvät ja miten asennoituu raittiuteen. Nuorisoneuvosto piti erittäin huolestuttavana poikkeuksellisen vähäistä 44,2 prosentin osuutta koululaisia, jotka ilmoittivat, etteivät he koskaan käytä alkoholia. Vastaava luku oli koko maassa 61,7 prosenttia. Neuvosto uskoi, että tulos ehkä selittyy ryhmäpaineella, vapaa-ajanharrastusten puutteella ja helpolla saatavuudella.

Tunne elämän tavoitteellisuudesta ja tarkoituksesta sekä omasta merkityksellisyydestä liittyvät läheisesti toisiinsa. Nuorineuvosto peräänkuulutti näiden tekijöiden suhteen enemmän tukea ja kannustusta sekä vanhemmilta että koululta. Ennen muuta ehkä kuitenkin panostuksia itsetunnon kohottamiseen ja opinto-ohjaukseen pidettiin tärkeinä, jotta nuoret saadaan ymmärtämään, että heillä on aivan samat mahdollisuudet kuin muilla yliopisto-opintoihin sekä vaativiin töihin.

Nuorisoneuvosto iloitsi tuloksista, jotka osoittavat, että Hanko on paras koko maassa koulukiusaamisen vähäisyyden (vuosiluokat 8-9) sekä sen suhteen, että kaikilla on vähintään yksi läheinen ystävä ja kyky tuntea itsensä vapautuneeksi. Näitä toiveikkuutta herättäviä tuloksia perusteltiin pienillä kouluilla, hyvällä yhteenkuuluvuudella ja lyhyillä etäisyyksillä.

Evästystä

Alexandra Lindholm kertoo, että Hangossa jo nyt panostetaan ennalta ehkäisevään työhön kouluissa muun muassa tarjoamalla luentoja sekä vanhemmille että oppilaille. Hän toteaa, että vanhempi helposti tuntee itsensä riittämättömäksi. Hänellä on kuitenkin kaksi luotettavaa neuvoa, joiden avulla pääsee pitkälle. Ensimmäinen on, että lapsille on asetettava selkeät rajat.

– Se on paras tapa osoittaa lapselle, että välität hänestä ja haluat hänen tuntevan olonsa turvalliseksi.

Lindholmin toinen neuvo on, että lasta kohtaan on osoitettava kiinnostusta.

– Kysy esimerkiksi, minkälainen koulupäivä on ollut. Lapsi tuntee itsensä tuolloin nähdyksi ja hyväksytyksi ja se alentaa viestinnällistä kynnystä lapsen varttuessa teini-ikäiseksi. Nämä ovat pieniä, mutta tärkeitä eleitä.

Faktaa

HL esitteli viime viikolla yksityiskohtaisemmin Kouluterveys 2017 –kyselyn tulokset. Artikkeli löytyy verkosta, jos se jäi huomaamatta.