"Maalatessani löydän aidon minäni"

Sovussa. Taiteilija keskittyy teoksessaan "In Paradise" vuoropuheluun sisäisen lapsen kanssa. Bild: Clara Wahlström


– Toteutan maalatessani unelmaani, sanoo Katarina Backas esitellessään värikkäitä maalauksiaan. Hänen intohimonsa maalaamista kohtaan paistaa selkeästi läpi hänen puhuessaan tauluistaan. Nyt hänellä on näyttely Hangossa. 


Katarina Backas avasi 24. kesäkuuta näyttelynsä Hangon kaupungintalon galleriassa. Hänen mielenkiintonsa maalaamista kohtaan pääsi toden teolla valloilleen hänen saatuaan muutama vuosi sitten maalauskurssin syntymäpäivälahjaksi mieheltään ja värejä ja siveltimiä anopiltaan. Maalaamisesta muodostui sen jälkeen nopeasti hänelle elämäntapa ja mahdollisuus ilmaista omaa luovuuttaan.


Hänen maalauksensa syntyvät vaistonvaraisesti ja aiheet, joihin hän keskittyy vaihtelevat hänen elämäntilanteensa ja tuntemustensa mukaan. Spontanius on aina läsnä sekä aihevalinnoissa että toteutuksessa, mikä on kuin raikas tuulahdus ajassa, jossa taide usein tuntuu melko ohjatulta suunniteltujen ja hyvin harkittujen näyttelykonseptien johdosta.


– Maalatessani löydän aidon minäni. Elän ajassa ja antaudun virran vietäväksi, sanoo Backas, joka kokee maalaamisen hyväksi vapautumis- ja rentoutumistavaksi.


Se tuntuu lähes samalta kuin hengitys ulkoilmassa tunteella, tuoksuja ja ympäröivän maailman aistien.


Tuottelias. Katarina Backas on ennättänyt viimeisen kahden vuoden aikana järjestää seitsemän näyttelyä, ja kahdeksaskin on jo käynnissä. Bild: Clara Wahlström

– En tunne, että minun on saatava jotain erityistä aikaan tarttuessani siveltimeen. Annan vain alitajunnan ohjata, mitä kankaalle ilmestyy. Useimmiten aloitan värittämällä taustan juuri sillä hetkellä minulle mieluisalla värillä.


Turkoosi, keltainen ja roosa ovat hänen lempivärejään, ja se näkyy selvästi hänen maalauksistaan. 


"Hengitämme liian nopeasti"


Kolmesta taulusta muodostuva Inner Child -sarja edustaa Backaksen Hangon näyttelyä varten maalaamia uusia tauluja. Taulusarja, jonka kolmessa teoksessa siirrytään asteittain esittävästä taiteesta abstraktiin, on syväsukellus taiteilijan vuoropuheluun hänen oman sisäisen lapsensa ja sen kanssa, miten hänen oma roolinsa pikkulasten äitinä on muuttanut hänen suhdettaan itseensä. 


Sarjan jokaisessa kolmessa taulussa toistuva teema on aikuinen ja lapsi kävelemässä rinnakkain käsivarret yhteen kietoutuneina. Ensimmäinen taulu, Hand in hand, edustaa konkreettisesti minää ja sisäistä lasta. Kahdessa muussa taulussa aikuista ja lasta kuvaavat ihmishahmot vähitellen samenevat ja maalaukset synkkenevät. Etenkin kolmas, abstraktein maalaus, In Paradise, on erittäin monitasoinen sekä fyysisten maalikerrosten että symbolisen sisältönsä suhteen.


– Juuri tämän taulusarjan maalaaminen on ollut tunnetasolla melko ravisuttava prosessi.


Vähitellen kaikki on kuitenkin työprosessin aikana löytänyt paikkansa. Prosessi on ollut mietiskelyn ja itseeni paneutumisen aikaa.


– Hengitämme liian nopeasti. Meidän pitäisi rauhoittua, hengittää syvään ja hitaasti.

Mer läsning