"Ljungbossa oli jotakin aivan erityistä"

Ajankohtaista jälleen. Monica Mattila-Ekholm ja Ingeborg Lindholm järjestivät viime torstaina tapaamisen Ljungbossa työskennelleille. Bild: Jesper Sundström

Ljungbossa työskennelleet vakuuttavat, että siinä oli jotakin aivan erityistä. Todennäköisesti juuri siksi peräti 25 henkeä kokoontui muistelemaan menneitä.

Astrean ruokasaliin kokoontui viime torstaina 25 henkeä, joille kaikille oli yhteistä, että he olivat työskennelleet Ljungbossa. Ljungbohan toimi vanhainkotina, mutta toiminta siirtyi pois sieltä 1997. Muutto ei ollut aivan yksinkertainen juttu, ja Ingeborg Lindholm kertoo, että se oli vaikeata myös siellä asuneille.

Henkilökuntaan tuolloin kuulunut Lindholm vakuuttaa, että yhteenkuuluvuus oli erinomaista Ljungbossa.

– Kun muutimme pois sieltä, tilanne kuitenkin muuttui ja saatiin uutta henkilökuntaa. Eihän siinä mitään vikaa ollut, mutta mikään ei vain enää ollut niin kuin ennen.

Juuri hyvä yhteenkuuluvuus on todennäköinen selitys sille, että niin monet saapuivat paikalle muistelemaan menneitä. Torstain tapaaminen oli toinen laatuaan – ensimmäinen tapaaminen järjestettiin reilu vuosi sen jälkeen, kun toiminta siirtyi pois Ljungbosta. Viime viikolla aika oli jälleen kypsä yhteiselle hetkelle, jonka järjestelyistä vastasivat Lindholm ja Monica Mattila-Ekholm.

– Kaikkihan eivät tietenkään voi tulla, mutta on mukavaa, että saimme kokoon tällaisen porukan. Olimme myös varautuneet siihen, ettei tapaamista järjestetä, jos siihen ilmoittautuu liian vähän osanottajia. Asetimme rajaksi kymmenen henkeä, sanoo Mattila-Ekholm.

Siihen ei ole mitään erityistä syytä, että kesti reilut 20 vuotta ennen uuden tapaamisen järjestämistä, Sekä Mattila-Ekholm että Lindholm sanovat kuitenkin, ettei uutta tapaamista ollut oikeastaan edes ajateltu aiemmin.

– Eikä koskaan aiemmin ole ollut puhetta, että tapaamisia järjestettäisiin säännöllisesti. Emme myöskään osaa sanoa, järjestetäänkö sellainen tämän jälkeen. Ensimmäisessä tapaamisessa oli mukana sellaisia, jotka olivat työskennelleet Ljungbossa vuosikymmeniä, mutta kaikki heistä eivät ole enää keskuudessamme, sanoo Lindholm.

Mukava ilta

Tapaamisen tarkoitus oli, että paikalle saapuvilla olisi mahdollisuus jutella vanhoista muistoista. Lisäksi selailtavissa oli valokuva-albumeja, joissa oli kuvia Ljungbosta vuosien varrelta. Ljungbon historiaa palauteltiin mieleen myös videopätkien avulla.

– Tulemme samoin kuin 20 vuotta sitten tavatessamme myös tällä kertaa pyytämään kaikkia osanottajia allekirjoittamaan kortin, sanoo Lindholm näyttäen sekä tämänvuotista korttia että ensimmäisellä tapaamisella signeerattua korttia.

Ennakkoasetelmat olivat siis erinomaiset mukavaa iltaa varten ja keskusteltavaa löytyi paljon.

Erityinen

Monet osanottajista työskentelivät pitkään Ljungbossa ja esimerkiksi Lindholm aloitti siellä jo 1980-luvulla. Samoin Mattila-Ekholm.

– Olimme työtovereita Ljungbossa. Aika Ljungbossa oli hauskaa ja yhteenkuuluvaisuus, kuten sanottu, aivan erityistä. Se koski kaikkia. Työtehtävästä riippumatta. Ljungbo erottuikin monella tavalla muista vanhainkodeista. Työskentelimme kaupungin palveluksessa yli 30 vuotta, mutta Ljungbossa oli jotakin aivan erityistä, sanovat Ingeborg Lindholm ja Monica Mattila-Ekholm.

Mer läsning