Kokenut äitiyden monessa eri muodossa

Heikkisen perhe viettää paljon aikaa ulkona, vaikka kaikkien pukeminen ja valmistautuminen ulosmarssiin onkin aikamoinen projekti. Bild: Peter Lundqvist

Parasta, mitä olemme tehneet, näin Susann Heikkinen kuvailee päätöstä ottaa kasvattilapsia. Äitiys on aina samankaltaista lapset ovat vain lainassa riippumatta siitä, ovatko he biologisia vai kasvattilapsia.

Susann Heikkinen istui pian seitsemän vuotta sitten kotona keittiönpöydän ääressä miettimässä elämää. Lapset, Emil ja Eleonor, olivat jättämässä pesän. Pienten jalkojen tepsutus ja lapsiperheen vilinä ja vilske olivat olleet luonnollinen perhe-elämän osa. Susann oli omien biologisten lastensa lisäksi toiminut tähän mennessä peräti 46 muun lapsen lapsenvahtina.

- Aloin vahtia lapsia jo kaksitoistavuotiaana ja ennen sitä minulla oli tapana heijata ruokakauppojen edustalla vaunuissa olevia lapsia. Itkivätpä he tai eivät, hän kertoo nauraen lämpimästi muistoilleen.

Talon jääminen pian tyhjilleen ja hiljaiseksi, ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Eräänä iltana hän sitten tiedusteli mieheltään Tonilta, miltä hänestä tuntusi osallistua kasvattivanhemmille järjestettävään Perhehoitoliiton Pride-valmennukseen. Niin pallo oli pantu liikkeelle. Lähin valmennuskoulutus järjestettiin Vantaalla ja sitä annettiin viikonloppuisin noin neljän kuukauden ajan. Jo alle kuukauden kuluttua koulutuksen päättymisestä Susann ja Toni olivat kohdanneet kaksi tulevaa kasvattilastaan, Christianin ja Angelan, jotka olivat silloin viiden ja kolmen vuoden ikäisiä. 

Suuri päätös

- Emme tienneet lapsista mitään muuta kuin heidän ikänsä ennen kuin tapasimme heidät ensimmäistä kertaa yhdessä kriisiperheen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Jokainen tutustumiskäynti vahvisti kuitenkin päätöstämme, että tähän haluamme ryhtyä, kertoo Susann.

Kasvattilapsien ottaminen ei ole mikään kevyin perustein tehtävä päätös. Yhtäältä monessa tapauksessa on kyse pitkäaikaisesta sitoutumisesta ja toisaalta päätös vaikuttaa vastaanottavaan perheeseen kokonaisuudessaan. Siksi tuntui tärkeältä tietää, että omat biologiset lapset tukisivat päätöstä, vaikka heidän toinen jalkansa olikin jo kodin kynnyksen ulkopuolella.

- Olemme saaneet valtavasti tukea biologisilta lapsiltamme ja minun vanhemmiltani. He ovat lapsille Lasse-mofa ja Maje-mommo. Kaikki ovat kyllä saaneet olla tässä mukana tavalla tai toisella, hän sanoo.

Rakkautta ja rajoja

Itse asiassa Susannelta ja Tonilta tiedusteltiin ensimmäistä kertaa halukkuutta ottaa kasvattilapsia jo heidän omien lastensa ollessa pieniä. Silloin Susann kuitenkin kieltäytyi heti. Hän sanoo, että se johtui hänen silloisesta uskomuksestaan, että kasvattilapset voidaan ottaa kasvattivanhemmilta pois heti biologisten vanhempien halutessa lapsensa itselleen.

Sopimuksen purkaminen ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä. Käytäntö vaihtelee hieman kuntakohtaisesti, mutta Pride-valmennuksessa kerrottiin, että keskimääräinen sijoitusaika on noin viisi vuotta. Sijoitukset johtuvat useimmiten erilaisista riippuvuuksista tai mielenterveysongelmista. Biologisten vanhempien on siksi läpäistävä tarvittavat kuntoutumisohjelmat ennen lapsien palauttamista heille. Hallinto-oikeus kumoaa muodollisesti huostaanotot.

- Huostaan otetut lapset saavat valitettavasti harvoin mahdollisuuden palata biologisten vanhempiensa luo, sanoo Susann.

Neljästä seitsemään

Angela ja Christian ovat nyt seitsemättä vuotta osa Heikkisen perhettä. Kaikki on sujunut niin hyvin, että perhe kasvoi kolmella lisälapsella vuoden alussa; kolmella tytöllä, joista nuorin oli vain seitsemän viikon ikäinen ja vanhin kuusivuotias, kun sisarukset muuttivat Heikkisille.

- Kodin jättäminen on traumaattinen kokemus jokaiselle lapselle. Siksi tilannetta ei haluta pahentaa entisestään sisarusparven hajottamisella, sanoo Susann.

Hän totesi, että hän tulee olemaan 68-vuotias viimeisen muuttaessa pois kotoa, jos kaikki asuvat perheessä täysi-ikäisiksi saakka.

- Minun on siis tehtävä töitä, jotta minusta tulee virkeä eläkeläinen, Susann sanoo hymyssä suin.

Perheenlisäys edellyttää nyt kahdensadan neliömetrin suuruisen omakotitalon laajentamista. Tilanne asettaa omat vaatimuksensa myös kuljetuskalustolle. Perheen pienimmille tarvittavat turvaistuimet ovat juuri tulleet ja odottavat nyt asentamista 7-paikkaiseen autoon.

Seitsemän istuinta, seitsemän lasta. Tarkoittaako se, että kiintiö on nyt täynnä, vai vaihtuuko auto vielä suurempaan?

- Ei. Onhan heidän jatkossa ymmärrettävä olla kysymättä meiltä enää, hän naurahtaa.

Säännöt luovat turvaa

Turva saada kutsua jotakuta äidiksi ja isäksi kuuluu lasten perustarpeisiin.

Ovatko kasvattivanhemmat isiä ja äitejä kasvattilapsilleen?

- Toni ja minä olemme mamma ja pappa ja biologinen äiti on äiti, joten kaikilla on oma roolinsa ja oma tittelinsä.

Susann sanoo, etteivät biologinen äitiys ja kasvattiäitiys eroa paljoakaan toisistaan. Lapset ovat sinulla kummassakin tapauksessa vain lainassa ja yhteisestä ajasta saa nauttia niin kauan kuin se kestää.

- Mutta yksi ero on kuitenkin. Omien lapsien osalta saa itsenäisesti päättää suurista, tärkeistä asioista. Kasvattilapsilla on ylempi taso, jolle on raportoitava, hän lisää.

Minkälainen on hyvä vanhempi?

- En tiedä (ajatustauko). Teemme kaikki virheitä, mutta parhaassa tapauksessa opimme virheistämme ja meistä tulee parempia vanhempia. Uskon, että rajojen asettaminen on tärkeätä. Se antaa turvaa. Samoin johdonmukaisuus.

Susann sanoo, että ohjausta on höllennettävä lasten varttumisen myötä. Perusturvallisuutta usein kaipaavien kasvattilasten osalta tämä prosessi voi kuitenkin olla hieman hitaampi. Tilannetta on seurattava herkällä korvalla. Jos siima on liian löysällä, koko pakka voi levitä käsiin nopeasti. Lapsi yksinkertaisesti vain tuntee itsensä turvattomaksi.

Vilske on elämän suola

On tullut aika päättää keskustelu. Viisilapsisen perheen arki ei mahdollista pitkiä taukoja. Päivät täyttyvät ruokailuista, läksyjen luvusta, vaipanvaihdoista sekä pesu- ja tiskikoneista alituisina taustaääninä. King, perheen chihuahua, haluaa myös oman osansa huomiosta. Mutta tästä Susann ja Toni pitävät taustahälyisestä elämästä.

Elämän tähtihetkiä ovat hetket, jolloin koko perhe asettuu pitkän pöydän äärelle terassille nauttimaan hyvästä ruuasta ja toistensa seurasta. Juuri näin Susann toivoo saavansa viettää äitienpäivää.

Kuka: Susann Heikkinen, seitsemän lapsen äiti

Perhe: aviopuoliso Toni, biologiset lapset Emil ja Eleonor, kasvattilapset Christian 11 ja Angela 9 sekä kolme muuta 6 vuoden, 1,8 vuoden ja 4 kuukauden ikäistä kasvattilasta.

Mer läsning