Kauan eläköön Hangon lehti


Hangon lehden jättävä toimittaja


Bulevardi 20 on lähes viiden vuoden ajan ollut ammatillinen kotini. Hangon lehti on lempilapseni.

Nyt minun on kuitenkin tullut aika sulkea takanani porraskäytävän raskas tammiovi; tuo sadesäällä turpoava ovi, joka pakottaa asiakkaat koputtelemaan rakennukselle tunnusomaisiin ikkunoihin ja pirauttamaan meille, jotta päästämme heidät sisään. Minun on tullut aika siirtyä eteenpäin tutusta ja turvallisesta kohti niitä kuluneista kliseistä kuuluisia uusia haasteita.


Kaksikielinen paikallislehti Hangötidningen - Hangon lehti täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 130 vuotta.
 "Tidningen Hangö" perustettiin 1890 ja pieni, mutta pippurinen lehtemme on torakan sitkeydellä selvinnyt niin sodista ja uudistuksista kuin omistajanvaihdoksista.

Lehti oli pitkään pääasiassa ruotsinkielinen, mutta 1980-luvusta alkaen se on ollut kaksikielinen, konsepteja tosin hieman vaihdellen.
Yksi on varmaa: Hangon lehti koskettaa ja osallistaa. Kärjistäen voisi sanoa, että hankolaiset rakastavat lehtensä arvostelemista. Silti se on juuri teidän, uskollisten lukijoittensa ansiosta päässyt näin korkeaan ikään. Pienistä, hyvältä tuntuvista näpäytyksistä lehdelle, toimittajalle tai omistajalle huolimatta lehti luetaan todella tarkkaan ja siitä keskustellaan – ja näin pitääkin.


Jutunaiheista ei näinä viitenä vuotenani ole ollut yhtenäkään päivänä pulaa. Haaste on pikemminkin ollut saada tapahtumat mahtumaan sivuille. Hämmästelen joka päivä hankolaisten aktiivisuutta ja sitä, miten paljon pienessä kaupungissamme tapahtuu. Meitä eivät lannista masentavat ennusteet vanhenemisestamme (missä ei tietenkään olekaan mitään pahaa), väkilukumme vähenemisestä, teollisuuden taantumisesta ja yleisestä hajaannuksesta.
 Opetus on korkeatasoista kouluissa ja päiväkodeissa, meillä on urheiluseuroja, joiden riveistä on seuloutunut monia suurnimiä sekä laajaa eri taidealojen kulttuuritarjontaa. Lisäksi meillä on satama, teollisuutta ja yrittäjiä. Kesähankolaisia ja vapaa-ajanasukkaita unohtamatta.

Meillä on elävä kaksikielisyys ja vaikka meilläkin, kuten muilla paikkakunnilla, on esiintynyt vastustusta, Hanko on onnistunut suhteellisen hyvin integroimaan tänne jäädäkseen saapuneet pakolaiset. Hanko on yleensäkin melko monikulttuurinen. Kun jätän tyttäreni päiväkotiin, kuulen lasten ja vanhempien erikielistä jutustelua ja suomalaiset pellavapäät sekoittuivat muiden värien ja muotojen kirjoon.

Ja virkeä keskustelu- ja poliittinen ilmapiirimme täyttäisi helposti koko lehden.


Kaikki tämä edustaa valtavaa resurssia. Sitä, että ulkopuoliset pitävät meitä mahdottomina ja taipumattomina, saamme pitää etuoikeutena.


Media-ala digitalisaation kärjessä on yksi nopeimmin muuttuvista aloista. Sen vaikutukset pienten paikallislehtien tulevaisuuteen ovat kirjoittamaton lehti.

Toivon, että Hangon ja sen oman lehden tarina jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen.


Kiitos kaikille!


Mer läsning