Ajatuksia kahvikupin äärellä

Minusta on tullut todellinen museoluuta. Kierrän keltaisen museokorttini johdattamana milloin missäkin – tänään kahvittelin ystäväni kanssa Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspäässä. Oli huikean kaunis ja aurinkoinen päivä, erikoisen rakennuksen monet yksityiskohdat erottuivat kirkkaassa valossa terävästi ja tervattu katto tuoksui lämpimien säteiden herättelemänä.

Museoissa on erityinen tunnelma, jokaisessa omanlaisensa. Tarvaspäästä mieleeni jäi erityisesti esitteessä ollut sitaatti itsensä Gallen-Kallelan suusta: "En minä rakenna meitä varten vaan 500 vuotta eteenpäin." Mielenkiintoinen ajatus. Nyt Tarvaspäällä on ikää reilu sata vuotta – miltähän paikka näyttää 400 vuoden kuluttua?

Tähän aikaan kaipaa perspektiiviä, ja juuria. Kvartaalit ja kaksi viikkoa takuuajan umpeutumisen jälkeen rikkoutuvat laitteet kyllästyttävät. Aina silloin, kun oikein kyllästyttää, menen meren rantaan. Tapaatko sinäkin tehdä niin? Meren rannalla mittasuhteet ovat jotenkin kohdallaan.

Siksi on mielenkiintoista, kuinka Hangon museo on yhdistänyt voimansa eri asiantuntijatahojen kanssa rakentaakseen näyttelykokonaisuuden, joka avaa uusia ulottuvuuksia meille hankolaisille tärkeään luontoon. Harvalla on mahdollisuus kurkistaa meren pinnan alle samalla tavalla kuin tutkijat tekevät. Harvalla on niin syvällistä ymmärrystä luonnon eri ilmiöistä kuin tutkijoilla. Ja kun tähän yhdistetään museon tietämys kaupunkimme historiasta, lupaa kokonaisuus kävijälle hyvää.

Kaikkiaan luonnonsuojelun ja muun yhteiskunnan kehityksen yhdistäminen on suurempi ympäristöteko kuin äkkiä ajattelisi. Tässä ajassa päätöksiä tehdään monin paikoin siltä pohjalta, että investointitarpeet ja tuotot määritellään euroissa. Erilaisia kuluttamista kompensoivia laskureita on paljon, ja kuluttamista voi kompensoida, no, euroilla.

Toivon, että museon hanke innostaa kaikkiaan ajattelemaan Hangon kehittämistä laajempana kokonaisuutena. Sitä, kuinka kaupungin ympärivuotista elinvoimaa voidaan kasvattaa kestävällä tavalla on tarpeen miettiä. Kuten ensiapukoulutuksessa opitaan: kovinta ääntä pitävä ei useinkaan ole akuutein apua tarvitseva. Siten aloittaisin pohdinnan siitä, mitä elinvoima minäkin vuodenaikana tosiasiallisesti tarkoittaa.

Minna Ruolanto